Raamatunkohta: 1. Moos. 1:26-27 Pekka Havupalo, 2024-09-08
Teema: Ihminen – luotu (saarnasarja Mikä on ihminen? osa 1 / 4)

Luomiskertomus alkaa tajunnan räjäyttävällä tavalla. Jumala esittäytyy aktiivisena toimijana, joka operoi käsittämättömissä mittasuhteissa. Hänen sanoissaan on koko maailmankaikkeutta synnyttävää, muovaavaa ja hallitsevaa auktoriteettia. Jumala on ensin. Hän on keskipiste. Hän on perustus ja päämäärä. Todellisuus on Jumalan muovaama ja täynnä häntä. Jumala on huolehtiva persoona, joka muovasi maailmaa ja sen yksityiskohtia ihanteelliseksi ihmistä varten, että tämä saisi elää siellä levossa ja turvattuna. Samalla Jumala jätti paljon itsestään salatuksi. Kun maailma oli valmis ihmistä varten, Jumala loi ihmisen.

I Luotu Jumalan kuvaksi
• Tapa, jolla Jumala loi ihmisen korostaa ihmisen erilaisuutta muuhun luomakuntaan nähden. Muun luomakunnan suhteen Jumala antoi käskyjä ja tapahtui niin. Ihmistä hän ei luonut käskysanalla vaan tarttui työhön henkilökohtaisesti: ”Tehkäämme ihminen…” Kasvikunnan ja eläinkunnan edustajat luotiin kukin lajinsa mukaan. Ainoastaan ihminen luotiin Jumalan kuvaksi. Vain ihmisen kohdalla Jumala korostaa sukupuolia: ihminen luotiin mieheksi ja naiseksi. Ainoastaan ihmiselle Jumala antoi hallintavallan muun luomakunnan yli.
• Kun yksi Jumala, joka on silti yhteisöllinen (Isä, Poika ja Pyhä Henki) loi ihmisen kuvakseen, hän loi tämän ihmiseksi, joka ilmaisee itsensä monikollisesti, miehenä ja naisena. Samoin kuin Isä, Poika ja Pyhän Henki toimivat yhdessä, Jumala loi miehet ja naiset toimimaan yhdessä. Yhdessä toimiminen antaa selkeämmän kuvan Jumalasta kuin kummankaan toimiminen yksinään. Vain yhdessä mies ja nainen voivat tuottaa uutta elämää.
• Jumala muovasi ihmisen maan tomusta (1. Moos. 2:7). Vaikka olemme muun luomakunnan yläpuolella, emme ole taivaallisia olentoja, vaan maallisia, maan tomusta tehtyjä. Älä siis koskaan yritä olla enempää kuin ihminen.
• Jumalan kuvaa meissä on kaipaus aitoon yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa, kyky suhteisiin. Jumalan kuvaa meissä on myös kyky ajatella ja tehdä valintoja, moraalinen tietoisuus, kyky tuntea ja rakastaa, kyky luoda kauneutta ympärillemme, kyky puhua ja luoda sanoillamme merkityksiä, kyky tuottaa uutta elämää, kyky antaa omastaan.
• Olet Jumalan kuvaksi luotu ja siksi äärettömän arvokas ja rakastettu. Olet Jumalan luoma ja siksi Jumala tietää sinusta kaiken, myös kaikki tunteesi. Elämälläsi on tarkoitus ja merkitys. Sinun samaistumismallisi on Jumala. Luomistietoisuus kutsuu sinua yhteyteen Jumalan kanssa.

II Luotu suhteisiin
• Jumala loi kolme suhdeulottuvuutta, jotka tarkoitettiin rakentamaan ihmisen hyvinvointia. Kun Adam avasi silmänsä, hänen ensimmäinen kumppaninsa oli Jumala. Voimme vain aavistaa, miten täydellisen rakkauden hyökyaallot tyydyttivät Adamin olemuksen syvintä ulottuvuutta.
• Adamin toinen suhde oli suhde luomakuntaan. Kukat, kasvit, puut, eläimet, linnut, tähtitaivas tarjosivat loputtomasti iloa, silmänruokaa ja tutkittavaa.
• Kuitenkin Jumala sanoi 1. Moos. 2:18. Kaiken tämän kauneuden, ihmeellisyyden ja Jumalan läheisyyden keskellä ihmisen sisimmässä oli ulottuvuus, joka jäi tyydytystä vaille. Ihmisellä ei ollut ketään vertaistaan, ketään samankaltaista. Vaikka suhde Jumalaan oli huikea ja särötön, Jumala kaikessa suuruudessaan oli niin erilainen, niin paljon ihmisen yläpuolella. Muu luomakunta tuotti paljon iloa, mutta sekin oli erilainen ja ihmisen alapuolella. Ihminen tarvitsi rinnalleen vertaisensa, jonkun, joka on samankaltainen kuin hän.
• Vastaukseksi Jumala loi naisen, jonka kanssa mies koki heti yhteyttä. Miehenä ja naisena ihmisen oli hyvä olla. Jumalan ja luomakunnan lisäksi ihminen tarvitsee ihmisiä, vertaisiaan ja kaltaisiaan, jotka eivät ole hänen ylä- tai alapuolellaan.
III Luotu vastuisiin
• Jumala asetti Ihmisen paratiisiin, joka oli luomakunnan muodostama temppeli, jossa ihminen sai nauttia Jumalan läsnäolosta ja palvoa häntä. Täällä Jumala antoi ihmiselle vastuita näyttääkseen, että ne oikeudet, joita Jumala ihmiselle antoi, tarvitsevat tasapainon vuoksi myös vastuita, ettei ihmisen kehitys vinoutuisi.
• Ensimmäinen vastuu oli tehdä työtä elannon hyväksi, vastuu viljellä, 1. Moos. 2:15. Alussa näimme Jumalan tekevän työtä. Jumalan kaltaisuuteen kuuluu siis myös työn tekeminen. Se on ihmiselle siunaus. Ollakseen siunaus sen ei tarvitse olla palkallista työtä. Se voi olla myös vapaaehtoista palvelua. Jumala halusi ihmisen oppivan moninkertaistumisen periaatteen, joka toimii vain silloin, kun kaikkea ei syödä vaan osa kylvetään eteenpäin, annetaan pois.
• Ihmisen toinen vastuu oli pitää huolta siitä, mitä Jumala on luonut. Tämä sisältää ympäristön, eläinkunnan, toiset ihmiset ja oman itsen. Miten sinä pidät näistä valinnoillasi huolta?
• Kolmas vastuu oli kuuliaisuus Jumalalle. Jakeessa 2:16 sanotaan ensimmäisen kerran, että Jumala antoi ihmiselle käskyn. Tämä tarkoittaa sitä, että vain Jumala tietää, mikä on ihmiselle hyväksi ja mikä taas haitaksi. Vain hän tietää, mikä on siunaukseksi ja mikä kiroukseksi. Näin kaikkien käskyjen ja kieltojen takana on Jumalan ääretön rakkaus ihmistä kohtaan. Voidakseen nauttia hyvästä, ihmisen tulisi luottaa Jumalaan ja totella häntä.

Sinut on luotu Jumalan kuvaksi. Sinut on luotu suhteisiin. Sinut on luotu vastuisiin. Nämä todellisuudet eivät tulleet tyhjiksi syntiinlankeemuksessa, vaan ne rakentavat edelleen hyvää elämää.

Syntiinlankeemuksen jälkeen suhde Jumalaan on mahdollinen vain uskon kautta Jeesukseen, joka kantoi meidän tuomiomme, rangaistuksemme ja syntimme antaessaan itsensä kuolemaan Golgatan ristillä.