ARMOLLA TOTUUTEEN
Johanneksen evankeliumi 1:1-3 ja 1:14-18
Jumalanpalvelus, 8.3.2020 Turun helluntaiseurakunta Antti Hirviniemi

Johanneksen evankeliumin ensimmäinen luku on taidokkaasti laadittu, runollinen, tiivistelmä siitä, kuinka Jeesuksessa Jumalan todellisuus tuli tavoitettavaksi ihmiselle. Yksi pääviestistä on, että Jeesus ei tullut muuttamaan maailman järjestystä, vaan palauttamaan sen alkuperäiseen muotoon, ihmiselämälle suopeaksi.

”Alussa oli Sana”, johon Johanneksen evankeliumin kirjoittaja aikalaisineen saivat tutustua. Sana loisti Jumalan kirkkautta enemmän, kuin mikään koskaan oli loistanut. Jeesuksessa oli ”kirkkaus, jonka Isä ainoalle pojalleen antaa”. Se on voimakas kielikuva, joka painottaa, että Jumala ilmaisi itsensä Jeesuksessa täydellisesti. Jumalan ilmestyminen ei tuonut uutta tulkintaa laista ja säännöksistä, ei listaa kielletyistä asioista. Hän oli ihminen, täynnä armoa totuutta. Juuri siinä kirkkaudessa Johanneksenkin elämään löytyi ilo, rauha ja rakkaus.

Eriskummallista on, että kaikki eivät nähneet samalla tavoin. Se, mitä Johannes kutsuu kirkkaudeksi, oli toisille pikemminkin täydellinen katastrofi. Heille Jeesus kuvasti kaikkien aikojen skandaalia, jumalanpilkkaa. Sellaisena hänet myös tapettiin, rikollisten keskellä. Joidenkin usko ei riitä hyväksymään, että totuuteen johtaa armollinen ihminen. Sen vuoksi jotkut etsivät ongelmiinsa apua Jumalalta vain yksinään, uskaltamatta etsiä apua ihmisiltä. Jotkut toiset taas kieltäytyvät armahtamasta toista, koska luulevat tuomion julistamisen olevan tehokkaampaa.

Ikiaikainen kirkkaus, joka Jeesuksesta kuvastui, syntyi siitä, että ”hän oli täynnä armoa ja totuutta”. Se oli vastakohta Mooseksen välittämälle laille. Laki, joka sekin oli Jumalasta lähtöisin, ei pystynyt välittämään voimaa, joka muutti Johanneksen maailman. Se ei synnyttänyt uuteen elämään. Siihen tarvittiin ihmisen välittämä armo ja totuus.

Ensimmäinen askel armollisuuteen, on tunnistaa ja hyväksyä vajavaisuutemme kohdata totuus. Totuus on painavaa – niin painavaa, että usein se on liian raskasta kannettavaksi yksinään. Totuus voi olla paljas ja raaka. Jeesus ei ollut vain totta, sen lisäksi hän oli ihminen ja täynnä armoa. Hänen seuraajaltaan odotetaan samaa. Lain julistajan, raa’an totuuden laukojan sijaan, Jumalan kirkkaus tulee näkyväksi armollisessa ihmisessä.

Armollisuus ei ole valheellisuutta. Se on yhteyttä epätäydellisinä. Jeesuksen kohdatessa ihmisiä, hän usein kysyi ”tahdotko tulla terveeksi”. Se tarjoaa totuuden sairaudesta, mutta tavoittaa inhimillisen tason. Kysymys sisältää kysymyksen ”oletko sairas”. Samalla se myös kysyy ”luotatko armoon riittävästi, jotta myöntäisit olevasi sairas” ja ”luotatko rakkauteen riittävästi, jotta myöntäisi tarvitsevasi apua”. Raaka totuus sairaudesta, on armon ja totuuden maailmassa vain lopputulos. Sitä edeltävät kutsu ja uskallus asettua armon ja rakkauden kohteeksi.

Ilosanoma, jota Jeesuksen seuraajat kertovat on: ”Kuolema on voitettu. Kuoleman uhka on poistunut. Voit siis tulla esiin piilostasi ja kertoa, kuka todella olet.” Se on kutsu armoon. Se on kutsu yhteyteen. Se on kutsu prosessiin, jossa kohtaamme totuuden sitä mukaa, kun uskomme armoon ja rakkauteen kasvaa.